Island life

Viime viikko on tullut vietettyä uskomattomissa maisemissa. Gili Trawanganinlla ja Gili Airilla oli kunnon paratiisisaarten tunnelmaa. Gilisaaret sijaitsevat isomman Lombok-saaren kupeessa ja Gili saaria löytyy kolme vieretysten. Hiljaisimmalla Gili Menolla kävimme vain nopeasti lounaalla, mutta sinne täytyy ehdottomasti päästä joskus myöhemmin.

Gilisaarilla meininki on ollut huomattavasti rennompaa kuin Balilla. On ollut ihanaa, ettei täällä yritetty juuri kaupitella kadulta mitään. Vaikka Trawanganilla on näistä saarista eniten bilemestan maine niin en koe, että bailuja ihan kauheasti kuitenkaan oli. Meidän hotelli oli satama-alueen vieressä, missä liikkuu paljon ihmisiä ja on paljon ravintoloita. Tästä huolimatta ei meno kovin villiksi kyllä äitynyt. Rauhallista menoa kaipaaville on Gili Air ja Gili Meno kuitenkin ehkä paremmat vaihtoehdot. Itse tykkäsin Trawanganilla kovasti siitä, että saarelta sai vuokrattua pyörän, jolla pystyi ajella saaren ympäri ja näin tutustua ympäristöön. Gili Airilla pyöräily saaren ympäri osoittautui vaikeammaksi, sillä puolet ajasta pyörää sai taluttaa hiekkateiden vuoksi.

Gili Airilla varasimme yhtenä päivänä snorklausreissun, sillä korviimme oli kantautunut huhua, että täällä päin näkee isoja kilpikonnia. Lähtö oli kahdeksan maissa aamulla ja meillä oli siis oma venekuski ja opas reissulle. Opas löysikin hyvät kilpikonnien tsekkausmestat ja pääsimme näkemään todella läheltä isoja kilppareita. Indonesian vedet ovat omiaan snorklaukseen ja sukellukseen, sillä vesi on niin kirkasta.

Indonesiassa on aika paljon muslimeja, mikä jostain syystä yllätti. Täällä päin suhtautuminen turisteihin bikineissään ja shortseissaan on kuitenkin rennompaa kuin esimerkiksi Arabiemiraateissa. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Tinkaamiseen kannattaa varautua, sillä hinnat voivat loppupeleissä pudota todella paljonkin myyjän ensimmäisestä hintaehdotuksesta.

Liikennekulttuuri ainakin Balilla oli ihan hullua. Gilisaarillahan ei autoja ole ollenkaan vaan siellä kuljetaan joko jalan, pyörällä tai hevosvaunuilla. Balilla liikenne olikin sitten iha toista. Autoja ja skoottereita on liikkeellä niin paljon, että ruuhkat tuntuvat kestävän lähes 24/7. Autojen lomassa puikkelehtivat skootterit herättävät omissa silmissä lähinnä kauhistusta, kun ne tunkevat itseään mitä ahtaimmista väleistä autojen keskellä. Osalla on vielä lapsia skootterin kyydissä. Parhaimmillaan tuli kolme lasta nähtyä kuskin lisäksi yhden skootterin päällä eikä kenelläkään kypärää päässä.

Kun Australiassa ehti tottua siihen, että ventovieraat kyselevät kuulumisia, niin täällä Indonesiassa tätä taas ei harrasteta. Onkin hyvä totutella Suomen tapoihin taas😂 Esimerkiksi retkillä välillä tuntuu, että on ollut jopa vähän epätietoinen, mitä tapahtuu ja milloin. Kuski ei välttämättä paljoa pukahda, mikä varmaan johtunee huonosta kielitaidosta osalla. Kerran taksissa saimme itse toimia navigaattoreina, kun kuskimme ei osannut lukea karttaa ja oli aivan hukassa. Oppii kyllä arvostamaan asioita, jotka ovat Suomessa itsestäänselvyyksiä.

Lotta : )