Whole Lotta Australia

Viime viikon loppupuolella puhkesi täällä Finlandia Villagessa flunssakausi päälle jo toistamiseen ja tällä kertaa yli 10 asukasta on saanut flunssan. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ole influenssa, muuten koko paikka olisi todennäköisesti eristetty kokonaan. Nyt vain sairaat ihmiset on eristetty omiin huoneisiinsa, joista he eivät saa poistua ollenkaan ulos. Terveet saavat tällä hetkellä liikkua huoneensa ulkopuolellakin, mutta he eivät saa tavata toisiaan, jotta vältettäisiin kaikki mahdolliset tartuttamistilanteet. Ruokailusali näyttää aavemaiselta, kun kukaan ei istu siellä syömässä, vaan kaikille tuodaan ruoat omiin huoneisiinsa. Tämän vuoksi aikataulut ovat välillä pahastikin myöhässä, sillä hoitajilla on kova kiire. Joka puolella Finlandia Villagea näkyy tällaisia kylttejä, jotka varoittava hieman harhaanjohtavasti kylläkin influenssasta eikä tavallisesta flunssasta, mikä täällä jyllää. Sairaiden asukkaiden oviin on  teipattu samankaltaisia kylttejä, jotta tietää,

Lauantaiaamuna meidän oli tarkoitus lähteä Coochiemudlo-saarelle, mutta pari Suomityttöä laittoivat viestiä, että heillä olisi auto käytössä. Päätimmekin siis siirtää Coochie-saaren seuraavalle päivälle ja suunnata autolla eläintarhaan nimeltään Australia Zoo. Se on Steve Irwinin aka the Crocodile hunterin perheen omistama. Steve itsehän menehtyi vuonna 2006 rauskun pistettyä häntä tv-ohjelman kuvausten aikana.  Eläintarhassa oli jos jonkinmoista eläintä. Itse odotin eniten koalakarhuja ja vompatteja. Ne ovat vain niin suloisia otuksia eikä niitä näe Suomen eläintarhoissa ainakaan tietääkseni. Harkitsin jo vakavasti  nappaavani muutaman laukkuun mukaan. Mitähän mahtaisivat tullissa tuumata? Kuulemma vompateilla ja koalilla olisi ollut tilausta Suomessa muillakin. Kenguruilla ja pienemmillä Wallabyillä oli iso oma alue, jossa myös ihmiset saivat kuljeskella vapaasti niiden seassa. Australialaisten eläinten lisäksi Australia zoossa on Afrikka-osio, jossa oli mm. kirahveja, sar

    The Lewis model Jotta blogista löytyisi jotain järkevääkin luettavaa, kirjoitan tällä kertaa Suomen ja Australian eroista/yhtäläisyyksistä Lewisin mallin pohjalta. Lewis on siis tyyppi, joka on nähnyt paljon maailmaa ja jopa työskennellyt useassa eri maassa. Hänen mukaansa ihmiset voidaan jakaa kolmeen ryhmään käyttäytymisensä mukaan. Kolme ryhmää ovat linear-active, multi-active ja reactive. Jokaista ryhmää kuvaa omat käyttäytymistä kuvaavat piirteensä.  Lineaarisaktiiviseen ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka puhuvat puolet keskustelun ajasta, tekevät yhden asian kerrallaan, suunnittelevat tarkasti etukäteen, ovat kohteliaita mutta puhuvat kuitenkin suoraan, osittain peittelevät tunteitaan, ovat työ-orientoituneita ja pitäytyvät faktoissa. Multiaktiiviseen ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka puhuvat suurimman osan aikaa keskustelussa, tekevät montaa asiaa samaan aikaan, suunnittelevat asioita vain pääpiirteittäin, ovat tunteellisia ja näyttävät myös sen sekä pitävät t

Eilen Australiassa vietettiin Anzac day:tä. Seuraavaksi lyhyt historiapläjäys aiheesta. Kyseessä on siis muistopäivä sodissa, konflikteissa tai  rauhanturvaajatehtävissä palvelleille ja kaatuneille. Anzac day on pyhäpäivä Australiassa eli suurin osa kaupoista ja ravintoloista on tällöin kiinni muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. ANZAC tulee sanoista Australian and New Zealand Army Corps. Kyseinen juhlapyhä oli alunperin kunnianosoitus ANZAC- joukoille, jotka taistelivat Gallipolissa Ensimmäisen maailmansodan aikaan Ottomaanien valtakuntaa vastaan. Jo hyvissä ajoin ennen Anzac-päivää alkoi täällä ruokakaupoissa näkymään Anzac keksejä. Ne ovat muhkeita kaurakeksejä, jotka koostuvat lähinnä kaurahiutaleista ja siirapista. Meidänkin piti tietenkin ostaa Anzac-päivälle näitä keksejä, jotta sulaudumme joukkoon. Keksit olivat sen verran hyviä, että heti aloimme suunnitella leipovamme niitä myös itse. Keksien lisäksi päivää kunnioitetaan myös paraatien muodossa. Satuimmekin pienen paraatij

Kävimme eilen opiskelijaporukalla paikallisessa leffateatterissa katsastamassa erään komedian, Blockers.  Kyseistä leffaa oli meille kehuttu. Leffa oli hauska ja toimi hyvin tehtävässään eli sai aivot narikkaan hetkeksi. Leffassa käynti on täällä paljon halvempaa kuin Suomessa. Opiskelijahintainen lippu kustansi 5,5 dollaria (eli n. 3,4 €). Suomessa kun tästä huvista saa maksaa vähintään sen kympin enemmän. Voipi olla, että leffassa tulee täällä käytyä aika useasti. Toinen ero suomalaiseen leffateatteriin on paikkanumeroiden puuttuminen. Täällä lippua ostaessa ei siis valita paikkaa salissa, vaan jokainen päättää vapaasti, minne istuu tullessaan saliin sisälle. Tämä on mielestäni ihan hyvin toimiva käytäntö täällä, sillä täällä leffasalissa tuntuu olevan kyllä tilaa. Suomessa harvemmin on ympärillä paljon tyhjiä paikkoja, jolloin etenkin porukalla leffaa katsomaan lähteneet eivät välttämättä saisi vierekkäisiä paikkoja ellei niitä varattaisi etukäteen. Mainokset kestävät myö

Perjantain lattaritansseista selvittyä hengissä (muutama askel meni ehkä jopa rytmissä ja oikeaan suuntaan ;  ) oli sunnuntaina luvassa tutustuminen pariin kansallispuistoon. Meidän opiskelijaporukka pakkautui pariin autoon, kun Finlandia Villagen 2 lähihoitajaa lähti kuskaamaan meitä kyseisiin kansallispuistoihin. Heillä on ollut tapana kuskata fyssariopiskelijoita eri paikkoihin retkille ja me saimme nyt vuorostamme kokea sademetsän. Natural Bridge, Springbrook National Park Ensimmäinen stoppi oli Springbrookin kansallispuisto, jonne saavuttuamme alkoi sataa vettä kaatamalla. Autosta löytyi kuitenkin jätesäkkirulla, josta kukin askarteli itselleen sadesuojan. Tyylilyyleinä lähdimme kävelemään kohti Natural Bridgeä ja olipahan kaunis paikka satoi tai paistoi.  Alla olevassa kuvassa näkyvän luolan katossa näkyy kuulemma pimeän tullen kiiltomatoja. Nyt paikalla oli vain pieniä lepakoita. Natural Bridge, Springbrook National Park Springbrookilta matka jatkui Laming

Finlandia Villagesta taas terveisiä! Tällä kertaa asiaa vähän paikan järjestämästä hupitoiminnasta asukkaille. Täällä on muutama life style-puolen työntekijä,  jotka järjestävät paikan asukkaille kaikenlaista mukavaa toimintaa arkipäivisin.  Aamuisin katsellaan edellispäivän Suomen uutiset telkkarista ja kuunnellaan musiikkia. Lähes joka aamu on myös tuolijumppaa. Tänä aamuna me fyssariopiskelijat järjestimme tuolijumpan ja saimmekin haalittua onneksi ihan mukavasti osanottajia.  Ajankohta on hieman hankala, kun jumppa on heti aamupalan jälkeen, jolloin moni haluaa mieluummin  huoneeseensa lepäilemään. Tuolijumppa sujui mukavasti ja viikon päästä otamme taas tuolijumpan vetämisen haltuun. Pitää keksiä jotakin uutta ensi viikon ohjelmaan, jotta saadaan vähän vaihtelevuutta tuolijumppaankin. Iltapäivisin on usein joko bingoa, keilausta, mölkkyä tai muuta vastaavaa. Maanantaisin sauna laitetaan lämpiämään ja halukkaat käyvät saunomassa. Tiistaisin täällä käy aina eräs vapaaehtoinen, j

Lauantai käynnistyi aamulenkillä puoli kasin aikoihin. Täällä on hyvä sijoittaa lenkit varhaiseen aamuun, sillä nopeasti alkaa lämpötila nousta. Reippailun jälkeen oli aika tankata aamupalaa eli joka aamuinen kaurapuuro ja paahtoleipää. Itsellä alkoi kaurapuuro tökkiä jo toisella harkkaviikolla,  joten päädyin ostamaan hillopurkin, jonka kanssa puuro ei  kyllästytä niin paljon. Suomessa aamupalaksi syön usein tuorepuuroa, jota on kyllä täällä ollessa ollut ikävä. On vain paljon helpompaa, kun on valmiiksi tehty aamupala ja tarvitsee vain kävellä paikalle syömään. Illan suunnitelmana oli mennä lattaritansseihin keskustaan. Student houseen oli saatu edellisenä päivänä lisävahvistusta kahden sosionomiopiskelijan verran. Heidät napattiin tietenkin mukaan. Meidän suomiopiskelijoiden lisäksi matkaan lähti paikallinen suomalaiset sukujuuret omaava lähihoitaja, joka kuskasi meidät oman kotinsa kautta erään suomalaisen luo Brisbaneen. Hänen luonaan asuu tällä hetkellä pari suomalaista tyttöä,

Harjoittelua on nyt takana reilu 3 viikkoa täällä Finlandia Villagessa ja nyt alkaa olla omat asiakkaat jo aika tuttuja. Heidän kanssa on hauska samalla vähän jutella muutakin kuin fysioterapiasta ja kysellä, miten he ovat Australiaan aikoinaan päätyneet. Asukkaat tykkäävät kovasti, kun Suomesta tulee harjoittelijoita ja he kertovat mielellään omasta elämästään. Yksi asukas opettaa minulle stadin slangiakin, kun kerroin olevani Helsingistä kotoisin. Alan olla uskottava helsinkiläinen, kun palaan kesäkuussa takaisin Suomeen. Joukossa on kovin erikuntoisia iäkkäitä, joten fysioterapia vaihtelee asiakkaan mukaan aika paljonkin. On ollut kiva huomata, miten osa asukkaista on innostunut päivittäin tehtävistä harjoitteista. Motivaation puute asiakkailla vaikeuttaa aina omaa työtä, sillä on vaikea saada toinen tekemään mitään, jos liikkuminen ei kiinnosta yhtään. Suurimman haasteen täällä on tuonut kuitenkin asiakkaat, joiden kognitio on merkittävästi heikentynyt ja tällöin harjoittei

Lauantaina tuli kierreltyä Brisbanen keskustan alueella ja pitihän sitä tietenkin käydä testaamassa South Bankin Streets beach eli tekoranta keskellä kaupunkia. Vaaleaa hiekkaa ja turkoosia vettä. Tuntui aika hassulta kävellä hiekkarannalla, kun samalla pystyi ihastelemaan suurkaupungin maisemia hienoine pilvenpiirtäjineen. Brisbane on kyllä nätti kaupunki. Keskustassa on paljon korkeita pilvenpiirtäjiä, joista tulee vähän Dubai mieleen. Kuitenkin seassa on vanhojakin rakennuksia, jotka näyttävät kuin olisivat eksyneet vähän väärään paikkaan. Kauppoja löytyy paljon ja se on ihanaa, että täällä löytää paljon liikkeitä, joita ei Suomessa ole. Tietty perus H&M ja Zara täältäkin löytyy, mutta niissä en meinaa täällä ollessa käydä. Kaupunkia halkoo kiemurteleva joki, jonka varrella liikkuu isoja veneitä, kuljettaen ihmisiä joen varrella olevien laiturien välillä. South Bank sijaitsee nimensä mukaisesti joen eteläpuolella ja laguunin lisäksi alueelta löytyy paljon kasvillisuutta,

Olen kuullut vähän juttua, että Australiassa saattaa vyötärölle ilmaantua huomaamatta muutama bonuskilo, vaikka söisi ja liikkuisi näennäisesti samaan tapaan kuin Suomessa. Täällä on ilmeisesti tapana tunkea sokeria vähän joka paikkaan ja reilusti, joten piilosokeria saa juosta karkuun lenkkien muodossa. No, ulkona ainakin tarkenee juosta. Kävin tällä viikolla vetäisemässä ensimmäisen juoksulenkkini alueella ja voin kertoa, että loppumatkasta olisi tehnyt mieli vain sulaa osaksi asfalttia. Onneksi matkalla oli kivoja maisemia, niin huomion sai kiinnitettyä muuhunkin kuin omaan tukalaan oloon. Paras aika lenkeille olisi aikaisin aamulla, mutta en jostain syystä ole vielä löytänyt motivaatiota aikaisiin aamuherätyksiin. Matkalla oli pieni pätkä metsän poikki, missä ihmetytti asfaltin jatkaminen myös metsäpätkän läpi. Missään kohtaa lenkkiä ei siis päässyt juoksemaan sora yms. alustalla. Muita lenkkeilijöitä matkalla ei tullut vastaan yhtäkään. Voi olla, että kaikki aus

Käytiin eilen opiskelijaporukalla katsomassa Aladdin musikaali Brisbanessa ja huhhuh se oli kyllä huikea! Suomessakin on tullut hyviä musikaaleja katsottua, mutta täällä lavastus ja puvustuspuoli oli aivan omaa luokkaansa. Ei voinut kuin suu auki ihmetellä showta kaikkine pienine yksityiskohtineen. Lampun hengen näyttelijä-laulaja oli aivan huippu! Musikaali noudatti pitkälti Disney version juonta, mutta siihen oli lisätty paljon huumoria sekaan. Oli ihana kuunnella jo lapsuudesta tuttuja lauluja. livenä. Aluksi päässä meinasi vain soida suomenkieliset versiot sanoista. Vesa-Matti Loirin ääni lampun hankenä on niin syöpynyt päähäni, että se kummitteli mielessä  aina välillä :) Meillä oli paikat aika ylhäällä, mutta sieltä näki hyvin, sillä rivit nousivat tosi jyrkästi ylöspäin. Jos olisi ollut korkean paikan kammo, niin olisi voinut olla aika jännät paikat istua niin ylhäällä. Itselläkin meni hetki tottua maisemiin. Englannin kielen kuulemiseen alkaa olla jo tottunut ja tarina

Brisbane Pääsiäisviikonloppu alkaa olla pian ohi. Vapaapäivät menivät ihan vaan rennosti ottaessa ja shoppaillessa. Ei siis pöllömpi viikonloppu. Lauantaipäivä hurahti reilu kuusi tuntia Carindalessa sijaitsevassa isossa Westfield kauppakeskuksessa, eikä edes ehditty näkemään lähimainkaan kaikkia kauppoja siellä. Suomessa on tottunut siihen, että kauppakeskuksissa on aina jossakin kohtaa kartta tai jokin sähköinen taulu, mistä näkee, missä kohtaa itse on ja, mitä liikkeitä keskuksessa on. Westfieldistä ei ainakaan onnistuttu löytämään sellaista, mikä olisi ollut aika jees kauppakeskuksen koon ja sen monet lonkeromaiset käytävät huomioon ottaen. Kaupoista olisi lähtenyt mukaan vaikka ja mitä, mutta en viitsinyt vielä tässä vaiheessa reissua pistää ihan kaikkia rahoja haisemaan, vaikka olisi tehnyt kyllä mieli. Mukaan tarttui mm. mustat bikinit, vaikka vakaasti olin päättänyt etsiä oikein väripläjäysbiksut. Nooh, toisella kertaa sitten :) Sunnuntaina shoppailu jatkuikin Brisbane