Whole Lotta Australia

Lauantai-iltana laskeuduttiin takaisin Suomen maaperälle. Tämän jälkeen mulla oli sunnuntai vapaata ja heti maanantaina pitikin jo marssia kesätöihin aamuseiskaksi. Arki heittäytyi vauhdilla päälle, mutta toisaalta hyvä niin. Ei ole juurikaan ollut aikaa miettiä, kuinka ihanaa olisi vielä olla reissussa, kun on koko ajan tekemistä. Kotona on kyllä ihana taas olla! Omaa sänkyä on ollut vähän ikävä. Vaikka kommuunielämään tottui tosi nopeasti Ausseissa ja tykkäsin siitä kovasti, niin toisaalta on ihana kun on taas omat nurkat ja tilaa ympärillä. Onneksi tullaan kyllä muiden opiskelijoiden kanssa näkemään kesän aikana, kunhan kaikki kotiutuvat takaisin Australiasta. On ihanaa, että reissusta sai ihania ystäviäkin kaiken muun lisäksi. Sunnuntaina kävin kaupassa ja mietin, että tuntuupa hassulta kun kassalla voi puhua suomea. Kassahenkilö ei myöskään kysynyt kuulumisiani, mihin Australiassa olin jo tottunut. Sain myös itse pakata ostokseni toisin kuin ruokakaupassa Ausseissa.

Viime viikko on tullut vietettyä uskomattomissa maisemissa. Gili Trawanganinlla ja Gili Airilla oli kunnon paratiisisaarten tunnelmaa. Gilisaaret sijaitsevat isomman Lombok-saaren kupeessa ja Gili saaria löytyy kolme vieretysten. Hiljaisimmalla Gili Menolla kävimme vain nopeasti lounaalla, mutta sinne täytyy ehdottomasti päästä joskus myöhemmin. Gilisaarilla meininki on ollut huomattavasti rennompaa kuin Balilla. On ollut ihanaa, ettei täällä yritetty juuri kaupitella kadulta mitään. Vaikka Trawanganilla on näistä saarista eniten bilemestan maine niin en koe, että bailuja ihan kauheasti kuitenkaan oli. Meidän hotelli oli satama-alueen vieressä, missä liikkuu paljon ihmisiä ja on paljon ravintoloita. Tästä huolimatta ei meno kovin villiksi kyllä äitynyt. Rauhallista menoa kaipaaville on Gili Air ja Gili Meno kuitenkin ehkä paremmat vaihtoehdot. Itse tykkäsin Trawanganilla kovasti siitä, että saarelta sai vuokrattua pyörän, jolla pystyi ajella saaren ympäri ja näin tutustua ymp

Terveisiä Balilta! Viitisen päivää on nyt kulunut täällä lomaillessa. Säät eivät ole olleet ihan parhaasta päästä, mutta hieno hotellihuoneisto on lieventänyt harmistusta sadepäivistä. Poikakaverikin saapui tänne kesälomailemaan, joten pääsemme viettämään vähän lomaa yhdessä ja palaamme sitten yhdessä takaisin Suomeen.  Lento Balille sujui yllättävän nopeasti, vaikka kestikin reilu kuusi tuntia. Lentokentältä ulos pääsy ei ollutkaan ihan niin miellyttävä. Kun olin passintarkastuksista yms. oli selvitty ja olin saanut matkatavarat noudettua oli luonnollinen jatkumo astella kentältä ulos. En tiedä oliko kellon ajalla jotakin tekemistä asian kanssa (noin klo: 15-16), mutta kentän ulkopuolella vallitsi ihan hirveä kaaos. Taksikuskeja ja laittomampia kuskeja oli pilvin pimein ja jokainen yritti tyrkyttää kyytiä. Yksi tarjosi  kyytiä moottoripyörän selässä. Jotenkin yhtälö rinkka selässä moottoripyörän kyydissä järkyttävässä ruuhkassa ei kuulostanut houkuttelevalta kuitenkaan.

Viimeiset hetket Australiassa alkavat olla käsillä. Huomenna aamulla lähtee lentokone kohti Balia, jossa vietän seuraavat kaksi viikkoa lomailun merkeissä. En voi uskoa, kuinka nopeasti kolme kuukautta on hurahtanut menemään. Tämä reissu on ollut aivan huikea ja se on tuonut mukanaan ihania uusia ihmisiä, joiden kanssa varmasti näemme tämän jälkeenkin. Vaikka on ikävä lähteä pois täältä, niin on toisaalta ihana päästä pian kotiinkin ja sitä ennen hieman lomailemaan. Täällä on tullut nähtyä ja koettua niin paljon, että kotiin tulee lähdettyä niin paljon rikkaampana kokemusten ja muistojen kanssa (pankkitili ei tosin ole ihan samaa mieltä rikkaustilanteesta).  Tässä illalla pakatessa meinasi pieni paniikki iskeä, kun levitin vaatteet ja muut härpäkkeet esille pakkausta varten. Aluksi tavaramäärä näytti ihan järjettömältä, mutta pienen vaatteiden rullausprosessin jälkeen tilanne vaikutti jo huomattavasti paremmalta. Rinkkakin (against all odds) mahtui hyvin kiinni ja olisi tarpeen

Sunnuntaipäivä oli pyhitetty shoppailulle. Homma saattoi lähteä hiukka lapasesta ainakin pankkitilini mukaan. Student Houselle päästyä alkoi kyllä ahdistamaan myös ostosten mahduttaminen rinkkaan kotiinpaluuta varten. Lauantaina koittaa sitten totuuden hetki, saanko kaiken mahtumaan vai pitääkö jotakin jättää tänne. Kävimme mm. Brisbanen lentokenttää lähellä olevassa suuressa Outlet-ostoskeskuksessa nimeltä DFO. Se paikka oli TAIVAS! Siellä oli niin huikeita tarjouksia, että en voinut uskoa silmiäni. Mukaan sieltä tarttui farkkushortsit, bikinit ja Niken lenkkarit eikä minkään hinta päätä huimannut. Uudet lenkkarit minun on pitänytkin jo pidempään ostaa, en vain tiedä raaskinko käyttää oikeasti lenkkeilyyn näitä uusia vaaleita lenkkareita, kun ne ovat niin hienot ja sopisivat ihan arkikäyttöönkin!  Monissa Outlet-myymälöissä on usein ollut se ongelma, ettei omaa kokoa oikein ole, mutta DFO:ssa tätä ongelmaa ei ollut. Kokoja löytyi joka lähtöön ja tarjolla oli paljon oikea

Curtis Falls Viikonloppuna vuokrasimme taas auton ja lähdimme kohti Tamborine kansallispuistoa. Matkaan kului vain reilu tunti täältä Thornlandsistä. Kansallispuiston alueella oli useita eri pituisia kävelyreittejä, joista voi valita mieleisensä. Me valitsimme kaksi reittiä: Joalah Circuit (4,2 km) ja Witches Falls Circuit (3,1 km). Joalah Circuit kulki koko matkan ajan tiheässä sademetsässä ja puron varrella. Reittiin sisältyi yllä oleva Curtis Falls. Witches Falls Circuitin varrella oli myös sademetsää alaspäin rinnettä tullessa ja aivan huikeat maisemat edessä avautuvaan laaksoon. Itse Witches Falls-vesiputous ei ollu kummoinen, sillä vesimäärä oli aika laimea. Tämä voi vaihdella tietysti sadetilanteen mukaan. Vaikka ennen viikonloppua olikin sadellut pari päivää, niin sitä ennen täällä oli monta sateetonta viikkoa. Matka sademetsän halki kesti tovin, vaikka matkaa olikin vain sen

3:n kuukauden vaihto täällä Australiassa alkaa uhkaavasti lähenemään loppuaan. Tämä viikko on nimittäin viimeinen viikkoni täällä. Sunnuntaina lähtee lento kohti Balin saarta. Siellä vietänkin lomaa seuraavat kaksi viikkoa, jonka jälkeen lopulta paluu Suomen kamaralle. Suomeen päästyä alkaakin kesätyöt heti seuraavana päivänä, joten lomailu Balilla tulee kyllä tarpeeseen. Tänä keväänä  on tullut oltua yhteensä 5 kuukautta harjoitteluissa. Harkkapaikan asukkaita tulee kyllä ikävä. Kunpa voisin ottaa muutaman mummun mukaan Suomeen ; ) Nyt jo tiedän, että heidän hyvästelemisensä tulee olemaan haikeaa. Näiden kuukausien aikana, kun on ollut heidän kanssaan tekemisissä päivittäin ja kaikkien kanssa on jo kehittynyt vähän omia juttujakin. Toivon, että meidän fyssariopiskelijoiden lähdettyä tulee pian uusia, jotta asukkaat saavat edelleen tarvitsemaansa fysioterapiaa yhtä usein. Useiden asukkaiden kohdalla on huomannut kehitystä jo näiden kolmen kuukauden kuluessa, mikä on kyllä ollut i

Tämä postaus käsittelee Suomen ja Australian kulttuurieroja Hofsteden kulttuurien ulottuvuuksia vertaillen. Geert Hofstede julkaisi 1980-luvulla tutkimuksiinsa perustuvan kirjan kulttuurien eroavaisuuksia koskien. Hosteden ulottuvuusteoriaan sisältyy 6 kulttuureja vertailevaa ulottuvuutta: 1. Valtaetäisyys 2. Individualismi vs. kollektivismi 3. Maskuliinisuus vs. feminiinisyys 4. Epävarmuuden välttäminen vs. epävarmuuden sietäminen 5. Pitkän vs. lyhyen tähtäimen orientaatio 6. Nautinnon tavoittelu vs. pidättyväisyys Alla olevassa taulukossa näkyy Suomen ja Australian eroavaisuudet.  https://www.hofstede-insights.com/country-comparison/australia,finland/ 1) Ensimmäinen ulottuvuus Power Distance eli valtaetäisyys käsittelee tasa-arvoa yhteiskunnassa. Australia ja Suomi ovat lähes samoissa matalissa lukemissa. Tämä tarkoittaa, että valtaetäisyys ihmisten välillä on matala molemmissa kulttuureissa. Hierarkiaa työpaikoilla on vain mukavuus/kätevy

Tällä kertaa viikonloppu sujui erittäin rennoissa merkeissä. Suunnitelmissa ei ollut isompia reissuja mihinkään pitkälle. Perjantai-ilta sujui uuden tuttavuuden synttäreitä vietettäessä. Hauska ilta, vaikkei kaikki mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Kotimatkan kruunasi Mäkkärin kanahamppari, joka on aivan törkeän hyvää. Tätä versiota ei mielestäni Suomesta valitettavasti saa. Niitä on tullut täällä ollessa syötyä ihan riittävästi (no jos sitä muutaman vielä). Über-kyydillä pääsimme nopeasti takaisin Student Houselle. Toivottavasti über-kyydit tulevat pian lailliseksi Suomeenkin, jotta pääsee nauttimaan helpoista ja halvemmista "taksimatkoista". Über on monta kertaa tämän reissun aikana pelastanut meidät pitkiltä kotimatkoilta. Julkiset kulkuvälineet kun kulkevat täällä harvakseltaan. Lauantai kului pitkälti aurinkoa palvoessa takapihallamme. Kuuntelimme vanhoja hittejä vuosikymmenten takaa ja lojuimme vilteillä aurinkokoomassa. Seuraavana päivänä ryhdistäydyimme vä

Maanantaina paluumatkalla Finlandia Villageen, päätimme käyttää viimeisenkin vapaapäivän hyödyksi ja suuntasimme kohti vuorta nimeltään Mt Ngungun. Vuori sijaitsee Sunshine Coastilla sisämaan puolella. Korkeutta Ngungunilla on 220m ja polku ylös on suht helppokulkuista eikä kovin jyrkkää. Itselläni viikon kestänyt nuha vähän verotti vauhtia, mutta ylös päästiin kuitenkin hitaasti mutta varmasti. Matkalla ylös pohdittiin taas eroa suomalaistem ja aussien välillä. Ylösmentäessä moni vastaantulija tervehti ohikulkiessaan. Tervehdimme tietenkin takaisin, mutta mietimme tätä ilmiötä, miksi ihmiset tervehtivät tuntemattomia vuorelle kavutessa, kun eihän kadullakaan tervehditä jokaista vastaantulijaa. Kaipa se vain on jokin tapa. Kauhean vaikea ymmärtää näin suomalaisena, heh ; ) Huipulta avautui upeat näkymät joka suuntaan. Vähintään 50 shades of green. Niitä ihailtiin aikamme ja nautimme samalla auringosta, joka päätti juuri huipulle päästyämme tulla esiin. Koko automatkan vuore

Viikonlopun reissutarina jatkuu... Sunnuntaina oli aikainen herätys Rainbow Beachilla, sillä lähtö Fraser Islandille oli klo: 7:30. Saarelle päästiin lautalla, joita kulkee päivän aikana jatkuvalla syötöllä. Olimme varanneet opastetun päiväretken etukäteen. Meitä kuskattiin siis koko päivä neliveto-minibussissa paikasta toiseen ympäri saarta. Tämä oli erittäin fiksu veto, sillä alunperinhän olimme ajatelleet lähteä itse ajamaan vuokramaasturilla saarelle. Tämä olisi kuitenkin todennäköisesti osoittautunut kohtaloksemme, sillä Fraser on tosiaan hiekkasaari. Meille auton vuokrannut mies ei suositellut lähteä omin päin ajamaan saarelle ilman kokemusta hiekalla ajosta. Onneksi hän varoitti tästä, sillä saaren viidakossa hiekkaisella tiellä kunnon autossa istuessa ei kaduttanut yhtään istua kokeneen kuskin kyydissä. Ensimmäisenä opas vei meidät sademetsään, mikä oli sinänsä hämmentävää, kun kyseessä on hiekkasaari. Siellä se viidakko kuitenkin rehotti iloisesti. Puut ol