Fraser Island

Viikonlopun reissutarina jatkuu...

Sunnuntaina oli aikainen herätys Rainbow Beachilla, sillä lähtö Fraser Islandille oli klo: 7:30. Saarelle päästiin lautalla, joita kulkee päivän aikana jatkuvalla syötöllä. Olimme varanneet opastetun päiväretken etukäteen. Meitä kuskattiin siis koko päivä neliveto-minibussissa paikasta toiseen ympäri saarta. Tämä oli erittäin fiksu veto, sillä alunperinhän olimme ajatelleet lähteä itse ajamaan vuokramaasturilla saarelle. Tämä olisi kuitenkin todennäköisesti osoittautunut kohtaloksemme, sillä Fraser on tosiaan hiekkasaari. Meille auton vuokrannut mies ei suositellut lähteä omin päin ajamaan saarelle ilman kokemusta hiekalla ajosta. Onneksi hän varoitti tästä, sillä saaren viidakossa hiekkaisella tiellä kunnon autossa istuessa ei kaduttanut yhtään istua kokeneen kuskin kyydissä.

Ensimmäisenä opas vei meidät sademetsään, mikä oli sinänsä hämmentävää, kun kyseessä on hiekkasaari. Siellä se viidakko kuitenkin rehotti iloisesti. Puut olivat niin korkeita, etteivät mahtuneet läheskään kokonaan kuviin. Sademetsän polulla olisi viihtynyt pidemmänkin tovin, mutta luvassa oli aamutee ja aivan liian hyviä keksejä, joten suuntasimme takaisin autolle, missä kuskimme/oppaamme oli laittanut aamuteet valmiiksi.

Seuraavaksi auto kurvasi rantahiekalle (75 mile Beach), jossa ajettiinkin pitkä tovi rantaviivaa pitkin ja ihailtiin vieressä huuhtovia aaltoja. 

Eniten odottamamme kohde saarella oli McKenzie lake, eikä ihan turhaan. Järven vesi oli uskomattoman kirkasta ja hiekka todella vaaleaa. Ehdimme pulahtaa järveen ja nauttia maisemista puolisen tuntia, kunnes sade yllätti. Oma kastuminen ei tietty huolettanut, kun oli jo kastellut itsensä keskellä järveä, mutta vaatteet ja muut tavarat oli pakko lähteä kiikuttamaan sateensuojaan. Ruokakatoksella oppaamme olikin jo laittanut meille ruoan valmiiksi. Ja sehän oli niin hyvää, että tuli santsattua ihan kunnolla. Tarjolla oli paljon erilaisia lisukkeita ja valinnan mukaan joko kalaa tai pihviä. Matkanjärjestäjä oli varannut ruokaa aivan liikaa mukaan ja katsoimme tuskaisina, kun opas heitti kaiken ylimääräisen ruoan roskiin. Teki niin pahaa katsoa hyvän ruoan tuhlausta.

Vatsat täynnä jatkoimme matkaa autolla eteenpäin. Kurvasimme taas rantahiekalle ja kohti laivan hylkyä. SS Maheno haaksirikkoutui Fraserille vuonna 1935 ja siltä se kyllä näyttääkin. Laivasta ei  ollut paljoa jäljellä. Olisi jännä nähdä, miltä laiva on näyttänyt ollessaan aikoinaan merillä.

Kävimme myös the Pinnacles kallioiden luona. The Pinnacles tunnetaan sen peittämän hiekan vuoksi. Kallioita peittää keltaisen, oranssin ja punaisen sävyinen hiekka, jonka värierot olisivat ilmeisesti näkyneet selkeämmin  auringon valossa. Meiltä meni vähän ohi tämän kohteen ihmeellisyys. Lähinnä kallioista tuli mieleen Leijonan kuningas- piirretty ja päässä rupesi soimaan elokuvan musiikit.

Viimeinen kohde ennen lautalle paluuta oli Eli Creek, josta meillä ei ollut mitään käryä, kun emme tienneet edes mitä sana "creek" tarkoittaa. No paikan päällä selvisi, että purohan se siellä oli meitä vastassa. Tosin ei mikään pieni ja mutainen, vaan purossa oli kirkkain koskaan näkemäni vesi hiekkapohjalla. Olisi tehnyt mieli pulahtaa veteen, mutta tässä vaiheessa vaatteiden vaihto edestakaisin ei enää houkuttanut lyhyen pysähdysajankaan vuoksi, joten päädyttiin ihastelemaan puron aluetta ihan ihan kuivin jaloin. Yksi turistilauma saapui paikalle ja hyppäsi puroon uimarenkaiden kanssa kellumaan. Se näytti kyllä kieltämättä aika houkuttelevalta.

 Väsyneinä oli aika palata takaisin Rainbow Beachille. Päivä oli ollut aivan huikea ja ehdottomasti suosittelen Fraser Islandia kohteena! Paljon erilaista nähtävää ja koettavaa. Näimme paluumatkalal vielä dingonkin, joita asustelee saarella ilmeisesti runsain mitoin. Niistä varoittavia kylttejä näkyikin monissa paikoissa. Ruokaa ei kannata jättää lojumaan mihinkään, sillä se houkuttelee niitä paikalle. Meidän näkemä dingo tutki vain uteliaana rannalla pysähtyneenä ollutta maasturia. 

Meidän huoneisto viikonlopun ajan

Lotta  :  )